tiistai 19. helmikuuta 2013
What matters now?
Ensivaikutelma
En ollut tätä ennen kuullut Seth Godinista. Onneksi nyt kuulin. Ja näin. Ensimmäinen reaktioni oli, että "Wau!". Mahtavat sivut!" Rakastan kaikkea kaunista ja nämä sivut osuivat. Kuinka ihanaa oli klikata hiirellä (oletettavasti) Sethin kaljua päätä ja saada lisätietoja.
Kuva: MikeLove
Entä se asia, mikä on tärkeää nyt?
Rehellisyys on tärkeää, joten myönnän, että tuttavuutemme Sethin kanssa on vielä hyvin kovin lyhyt. Mutta tämän lyhyen tuttavuuden jälkeen tunnen hengenheimolaisuutta monen kirjoittajan kanssa. Viime aikoina päässäni on pyörinyt monta samankaltaista asiaa, joista kirjassa kirjoitetaan. Olenkin poiminut tähän blogiini kirjasta itselleni kolahtavia asioita, joita kommentoin täysin subjektiivisesti oman kokemusmaailmani pohjalta.
Aitous - aidot kokemukset vs. elämä verkossa
Nykyihmistä ei yllätä enää mikään. Hän on nähnyt kaiken, matkustellut maapallolla ristiin rastiin ja istunut milloin minkäkinlaisen heimon iltanuotiolla. Uskon, että se mitä kaipaamme on aidot kohtaamiset toisten ihmisten kanssa. Esimerkiksi täällä Suomen Lapissa meidän ei kannattaisi väheksyä omaa hassua murrettamme, keskellä ei mitään olevia "junttibaareja". Koska ne ovat sitä aitoa elämää, niitä asioita, jotka kiinnostavat ihmisiä ja matkailijoita, jotka hakevat autenttisia (tai niin autenttisia kuin mahdollista) kokemuksia matkoiltaan.
Sodankylän filmifestarit on mielestäni hyvä esimerkki tällaisesta aika aidosta kokemuksesta. Elokuvia rakastavat ihmiset ympäri maailmaa kokoontuvat pienelle lappilaiselle paikkakunnalle, starat saavat hengailla ihan rauhassa keskiyön auringon alla ja vallitsee leppoisa meininki. Aikaisemmin filkkareitten vetonaula oli paikallisen mummon pyörittämä Seitabaari, jossa n. 140 senttimetrin mittainen tehopakkaus kantoi höyryävää poronpaistia aamuväsyneille vieraille ja huolehti heistä muutenkin vanhan kansan tyyliin.
Kuva: Heather Sunderland
Ease - minusta kirjassa oli upeita esimerkki siitä, että kuinka tärkeää lepääminen on. Moni länsimaalainen on koko ajan ylikierroksella. Monella on tunne, että täytyy olla 24/7 tavoitettavissa ja moni meistä tekee töitä lomallakin. Toki työn ja vapaa-ajan käsite on häilyvä, ja monelle työ on intohimo ja elämäntapa. Itse uskon irtipäästämisen, levon ja päikkäreiden voimaan. Oikeasti luovaan tilaan voi mielestäni päästä vain makuuasennossa ja parhaat ajatukset eivät synny työpöydän ääressa minuuttiaikataululla vaan siellä sohvalla. Työpaikallamme on riippumatto, ajatuksena ihana, mutta kuitenkaan en ole koskaan nähnyt kenenkään siinä lepäävän. Ei kuulemma kehtaa. Nykymaailmassa meillä monella on haasteena se, että emme pysty hellittämään vaikka kuinka haluaisimme. 24/7-yhteiskunta ei päästä otteestaan.
Enrichement eli toisten elämän rikastuttaminen oli kaunis luku. Välittämisen vastaisku itsekkyydelle. Patriarkaalisessa yhteiskunnassa toisista välittämistä ja tunteiden näyttämistä pidetään usein naiivina ja typeränä. Minä yhdyn kirjoittajan näkemykseen siitä, että oikeastaan vain yhteys toiseen ihmiseen ja välittäminen, toisen elämän rikastuttaminen tavalla tai toisella, on tärkeää.
Kuva: Irina Patrascu
Speaking-luku kirjassa osui ja upposi puhetyöläiselle. Kun puhuu ja esiintyy paljon, oppii viihdyttämään ihmisiä. Tietää aika prikulleen, että tämän tai tuon sanomisen jälkeen ihmiset nauravat. Voi taktikoida niin, että heittelee tasaisesti puheen väliin hauskoja anekdootteja, jotka pitävät kuulijat kiinnostuneina. Joskus tuntuu siltä, että se voittaa, kenellä on paras show. Vakavasti puhuen täytyyhän puheella olla sisältöäkin, mutta varmasti silläkin on väliä, että miten tämän sisällön kertoo kuulijoille. Kun kuitenkin tiedämme, että moni on omissa ajatuksissaan, sosiaalisessa mediassa tai kiinnittää huomiota vain niihin puhujan eleisiin tai uuteen rolexiin.
Kestävyys. Viime aikoina olen jostain syystä ajatellut tätä asiaa paljon. Kuulin jostain (olisiko nyt ollut sieltä twitteristä), että meidän lapsemme vielä pärjäävät pallolla, mutta heidän lapsensa kohtaavat jo suuria, ehkä ylitsepääsemättömiä haasteita. Hukumme paskaan. (anteeksi ranskani). Enkä itsekään tunnustaudu muita paremmaksi. Mutta ihan oikeasti, meidän on keksittävä uusia innovaatioita, jotka pelastavat tämän maailman lapsillemme ja lastenlapsillemme.
Tässä oli vain muutamia poimintoja ja ajatuksia Seth Godinin kirjasta. Seth tulee pysymään elämässäni, työpostiini tupsahtaa tasaisin väliajoin Sethin osuvia ajatuksia elämästä. Tulen varmasti käyttämään kirjaa opetuksessani, työssäni, inspiroimassa itseäni ja kanssakulkijoita. Kiitos Seth Godin ja kiitos Ilkka!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kiitos Petralle, olit ottanut tosi mielekkäitä esimerkkejä kirjasta. Varsinkin Speaking ja Kestävyys. Puhetyöläisenä itsekin (onneksi saan olla joskus hiljaa) huomaan saman asian, jos on showta, vauhtia ja jännittäviä tilanteita niin kuulijat kyllä pysyvät mukana ja antavat vielä erinomaisia palautteitakin.
VastaaPoistaKestävästä kehityksestä voisi tehdä Raamatun, jos sen avulla saisi julistettua kansalle että Hei tajuutteks te missä mennään! Kohta ei ole mitään eikä kenellekää, kun kaikki pitää saada tässä ja nyt, itselle.
Mukava lukea erilaisa tarinoita tämän kirjan herättämänä, kiitos. Eräs japanilainen visionääri on ennustanut, että tulevaisuudessa ihmisillä on kerrankin yhteinen missio, maapallon pelastaminen.
VastaaPoistaTämä on ensimmäinen sinulta tarkastamani tehtävä ja voin sanoa jo nyt , että olet selkeästi hyvä kirjoittaja.
VastaaPoista